Syksy saapuu - kohta

Kaikenlaista on kylällä tapahtumassa. Lapset opettelevat uudessa koulussa käyntiä sekä sitä kuinka sinne kuljetaan turvallisesti. Moni varmaan katselee haikeana, että siinä lähellä se koulu olisi, tuttu ja turvallinen.  Niin katselee kyläyhdistyksen väki, siinä se koulurakennus on ja tyhjillään. Meillä olisi sille käyttöä kunhan vain se saataisiin.
Nyt on virkamiehet näyttäneet varovasti vihreää valoa, mutta joitakin asioita pitää vielä hioa ja tarkentaa. Siitä kuulemme pian - olettaisin hyvinkin pian.

Satoa korjataan kylällä ja puimurit ja traktorit pörräävät pellolla. Niiden käyttäjiä ei juuri tunnista kun tulevat töistään. Naama on tomunpeitossa ja paljon muutakin. Näin käy ainakin niille joille puimuri on vuosimalla 1972 tai jotain, kuten meillä. Ei ole koppia, ei.
Metsissä ja puutarhoissa marjat ovat valmistuneet ja ahkerat ihmiset ovat kulkeneet metsissä keräten sieniä, puolukoita ja mustikoita pakkaset pullolleen. Kohta on ryytimaatkin valmiina sadonkorjuuseen.

Ylimääräinen yhdistyksen kokous - kuinka on siihen päädytty. Oikeastaan sitä hämmästelen itsekin. Henkilövaidoksia on luvassa ja toivottavasti tyhjiksi jääneet paikat täyttyvät. Yhdistyksen alkutaival on ollut työntäyteinen ja monien asioiden kanssa on kamppailtu, joten monien akut, useista latauksista huolimatta, eivät ole täyttyneet tai elämän tilanne on muutoin muuttunut sitten alkuajan. Muutama tärkeä asia on saamassa meille myönteisen päätöksen, joten ei pidä heittää kirvestä kaivoon. Jatkossakaan emme voi heittäytyä Leelian lepotuoliin, mutta yritetään jakaa työt tasaisemmin kaikkien kesken ja arvostaa toistemme työpanoksia yhdistyksen puolesta.

Syökäämme vitamiineja ja hivenaineita, jotta jaksamme taas toimia pitkän talven!

Nähdään yhdistyksen kokouksessa 29.8.2011 klo 19 Palopuron koululla.
t. Ulla

Sitten on vuorossa haasteita

Mottoni tällä hetkellä on Elämän haasteellisuus.

Koko kesän on ollut jokin pienempi tai isompi haaste meneillään. On haastetta ollut privaatisti kuin yhdistyksen tiimoilta. Privaatit ovat olleet pieniä siihen verrattuna mitä ne yhdistyksen suhteen ovat.

Yhdistyksellähän on suunnitelmissa ollut paljon hienoja asioita. Monta estettä niiden suhteen on voitettu, mutta monta on vielä edessä.

Yhdistyksellä on ensimmäinen iso haaste edessään.
Arvatkaahan mikä se mahtaisi olla? Ei se ole halukkuus toteuttaa, ei se ole ideoiden tai hyvien suunnitelmien puute. Ne on hienosti kirjattu paperille ja korkeammalta taholta on ne vieläpä hyväksi havaittu. Hyvinkään kaupunki on myös niistä haasteistamme kiinnostunut ja pitää niitä erittäin hyvinä ja toteuttamiskelpoisina.
Nii'in, te todennäköisesti arvasittekin....rahoitus ja nimenomaan alkurahoitus.

ELY-keskus myönsi meille hankkeeseen rahaa sen mitä haimme eli meillä on  v a l t i o n  t a k a a m a a  rahaa saannissa projektiin. Valtio ei taasen anna sitä rahaa ennen kuin me olemme sitä tuhlanneet = kuitteja vastaan saamme rahaa.
Kuten niin moni uusi yhdistys takertelee talouden kanssa.......hmm, taitaa moni kauankin toiminut yhdistys tehdä niin nykypäivänä.
Kuinka turhauttavaa onkaan miettiä, että miten sitten jos joudumme luopumaan siitä Palopuron kylähankkeesta. Lyömmekö kaiken läskiksi ja pistämme hanskat naulaan? Sitä, läskiksi lyömistä, ei nyt ainakaan haluaisi toteuttaa - vielä.

Pieni vihje niille joilla on sitä "ylimääräistä" (onko sitä kellään??), nyt löytyisi sille sijoituspaikka joksikin aikaa. Kyllä se kotiin tulisi takaisin, niin on valtio luvannut. Hankkeesta voit lukea lisää yhdistyksen kotisivuilta www.palopuro.net -> Ajankohtaista -> Hankekuvauksen tiivistelmä.

UJ 
Elämä on joskus aika haastavaa, mutta otetaan haasteet vastaan. Niistä kertyy kokemusta, niistä oppii aina jotain ja joskus voittaakin jotain :)