Kyläkirja

Lokakuu on lopullaan ja vettä tulee harvase päivä taivaalta. Koettiin sellainen harvinainen syysukkonenkin tässä menneellä viikolla.
Kylällä kerhot pyörii täyttä päätä, mutta mukaan mahtuu aina. On ollut ilo seurata kuinka väki on innostunut toimimaan koululla ja koulusta on tullut kylän keskuspaikka. Katselen sitä aina rakkaudella ja menneitä aikoja muistellen ja kuitenkin iloiten uudesta elämästä, joka on nyt koululla. Auts, taidan olla tullut siihen ikään kun aletaan muistelemaan .."kuin silloin ennen". Ihmisiä siellä käy vauvasta vaariin, kuten sanonta kuuluu. Yksi asian parhaita puolia on sen kylän väkeä yhdistävä vaikutus. Toivottavasti katoaa se ikuinen jaottelu radan itäpuolinen väki ja "City"-väki, ollaanhan me kaikki siitä huolimatta palopurolaisia.
t. Ulla